torstai 20. maaliskuuta 2014

Elämää vaan...

Elämässä ei oikein tapahdu mitään. Tai sinälläänhän 3 koiran ja 1 lapsen perheessä tapahtuu useinkin, muttei mitään, mistä liiemmälti kannattaisi kirjoitella :D

Uutena vuotena käytiin lapsen kanssa viikon matkalla Tunisiassa. Oltiin Monastirissa, yövyttiin El ribat -hotellissa. Tosin ennenkuin hotelliin asti päästiin, meidät siirrettiin Habibin puolelle, joka on pari tähteä "parempi" hotelli. Samassa pihassa kuitenkin, joten samaa kamaa :)
Tunisiasta ei oltu kovin ruusuisaa kuvaa maalailtu, kun kyselin ihmisten mielipiteitä. On kuitenkin sanottava, että itse tykkäsin. Jostain syystä tuntuu, että mun mieltymykset menee usein aika ristiin muiden mieltymysten kanssa ;D Ihmiset olivat ystävällisiä, ruoka oli hyvää, ilma oli ok. Täysin päinvastaista, kun mitä olin kuullut. Hotellille mieletön plussaa lapsivieraiden huomioimisesta, aktiviteettia oli aamusta iltaan ja "ohjaajat" kokoajan saatavilla ja innoissaan lapsen kanssa tekemisissä. Plussa myös sisäaltaasta, jonka ansiosta lapsi sai uida lomallaan (piha-altaan vesi oli jäätävää).











Tänä vuonna meidän kotona on ehtinyt olemaan myös kaksi hoitokoiraa Espanjan koirista. Ensimmäinen viihtyi meillä pari viikkoa, pari päivää ennen lähtö meille tuli toinenkin. Jälkimmäinen jatkoi hoidossa olemista 1,5kk, kunnes sai oman kodin. Seuraavana projektina on ottaa taas hoitoon galgo. Luulen sen olevan virhe, koska edellinenhän jäi meille asumaan. Kieltämättä yksi parhaista virheistä, mutta toivotaan silti, ettei tuo toinen hoitogalgo koe samaa kohtaloa ;)

Koirista päästäänkin sujuvasti siihen, että meidän pesue tuli valituksi Hopottajat.fi -kampanjaan, jossa testataan Purina One -koiranruokaa. Suorastaan passeli kampanja meille ;D
Meillä yksikään koira ei ole nirso, syövät kaikkea mitä voi (ja joskus vähän enemmänkin...), joten sinällänsä en osaa sanoa, oliko ruoka sen parempaa kuin muutkaan. Koirien vatsat eivät kuitenkaan menneet sekaisin, hyvä merkki siis :) Osa ruoka kun tekee sen, että mahat on kipeinä useita päiviä, ja se ei ilahduta koskaan...

Mitäs muuta... Onhan meille tammikuussa muuttanut "rescue"-kilpikonnakin. Tuttava tuli allergiseksi konnalleen (ei suinkaan yht'äkkisesti, mutta niin, että konnasta oli pakko luopua lopullisesti). Enpä kyllä aiemmin tiennytkään, että konnillekin voi olla allerginen. No, niinpä konna muutti meille.


Ja viimeinen asia: toissailtana meillä hajosi lämminvesivaraaja. Ei muuta kuin uutta hankkimaan. Onneks sentäs kylmävesi juoksee, muuten oiskin joutunut eläimineen lähtemään johonkin evakkoon. Viikonlopun yli vielä ilman lämmintä vettä, mut kaipa tuota johonkin pääsee peseytymään... :)

lauantai 16. marraskuuta 2013

Rakkautta.

Tälläkin kertaa: ensi silmäyksellä.

Ja mitä se tarkottaa?

No ensi viikolla meille muuttaa uusi tyyppi, vuoden ikäinen Kiwi. Suoraan Espanjan auringon alta, Auringonkoirilta. Tähän saa kyllä mun omistuskoirat loppua (...), mutta eiköhän meille hetken päästä voi taas kotihoitokoiria tulla. Jos itseäni yhtään tunnen, niin tuskinpa tää tähän jäi... :)

Nyt vaan odotellaan, vielä 4 piiiitkää päivää edessä. Jos siihen mennessä sais siivottua - sittenpä ei tarvii taas hetkeen siivota, ettei heti säikäytä pikku-Kiwiä :)

Kiwi on suuren suuri, alle kissan kokoinen... :) 

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Life goes on. And on. And on....

Aika siis menee kohtalaisen rivakasti. Jotenkin tuntuu, ettei aika riitä mihinkään. Tätä blogiakin on pitänyt päivittää ties ja kuinka monta kertaa, muttei koskaan saa aikaiseksi. Talossa sinällään ei ole käynyt juuri mitään uutta. siivottavaa kyllä riittäisi ;)
Naapurin tontilla kuitenkin tapahtuu, joten voi jo alkaa haaveilla siitä, että jossain kohtaa meillä olisi aita. Ja sitten koirat sais viipottaa pihalla :)

Koirat siis juu. Meillehän tuli elokuussa Espanjan koirilta kotihoitoon hieman vanhempi koira. Toivomuksena oli "pieni tyttökoira", mutta olihan tuo kuitenkin tyttö... Heh, siis saatiin galgo (tokikin tästä oli jo sovittu, en kyllä tiedä mikä ihme sai toteamaan, että kai nyt yks isokin koira mahtuu ihan hyvin, kun olin jo mielessäni päätynyt siihen pieneen... Enne?). Niinpä arviolta 7v galgo meille singahti 17.8. Jotenkin tuntu jo alkujaan siltä, ettei tollasesta voi luopua, vaikken tokikaan sitä tunnustanu edes itelleni. Paitsi parin päivän päästä ;) Pyysin labbista kylään, ja kun huomasin, että tulevat galgon kanssa toimeen, niin ilmoitin Espanjan koiriin, että eiköhän tämä nyt ollut tässä. Joten niin meille jäi hieman vanhempi rouvashenkilö majailemaan. Ihan mahtava tyyppi... <3

Pellolla juoksemassa <3
Galgoa ennen meillä oli pari päivää yksi pieni tyttönen, Espanjan koirista myös.
Galgon jälkeen on käynyt Auringonkoirista kolme viikkoa elelemässä yksi typykkä, lähti omaan kotiinsa juuri tänä lauantaina. Aika kiirettä on siis pitänyt... :) Labbiskin on nyt taas meillä visiitillä, tosin pari viikkoa vaan. Labbiksen jälkeen tuleekin yksi tyttönen yöksi, ja jatkaa sitten omaan kotiinsa.

Ja sitten kun tuo hoidokki on saatu kotimatkalleen, lähdemme ihmistyttösen kanssa visiitille Tampereelle päin, tekee ehkä ihan hyvää nähdä ihmiskavereitakin joskus :D

Balin kuviakin ja jonkinlaista kertomustakin oli tarkoitus jossain kohtaa kirjoitella, ehkä saan sen huomenna aikaiseksi... Nyt kun talossa on vain kolme koiraa ;)

perjantai 6. syyskuuta 2013

http://www.fazer.fi/Brandit/Fazer-Crisp-Pita-Bread/

Sain Hopottajat.fi kautta Fazerin Crisp Pita Bread -sipsejä kokeiluun jokunen aika sitten. Ei auta moittia, kohtalaisen makoisia olivat. Odotin ehkä eniten chiliä, mutta olivatkin omasta mielestäni kaikkein mauttomimpia. Suosikkini näistä olivat Sour Cream & Chive. Sen verran kuivia kuitenkin olivat, että dippiä seurakseen kaipasivat; lopulta myös chilin makuiset alkoivat maistumaan. Ensimaistamalta eivät siis tehneet vaikutusta, mutta eivät nyt ihan kaikkein huonoimmastakaan päästä olleet... :)

Ehdottomasti näistä kuitenkin Sour Creamin, jos nimenomaan tätä tuotetta ostamaan lähtisin, mutta taidan kuitenkin pysytellä nachoissa. Kiva kokeilu kuitenkin.

torstai 27. kesäkuuta 2013

Parkettia ja pikkutipuja.

Toissapäivänä lähdin viemään koiraa ulos, kun se jäikin haistelemaan matkalla jotain. Ihmettelin, miksei halua liikkua. Syy oli tämä:





Hetken päästä huomasin, että tälläpä oli myös kaveri, ihan yhtä säälittävän näkönen sekin. Pohdin mitä teen ja päädyin sitten entisen naapurin kanssa kuskaamaan ne Korkeasaareen.

Siinä he matkaavat, Lidlin jäätelöpurkissa. Säälittäviä otuksia... 


Kun tultiin Korkeasaaresta, niin maassahan tietenkin makoili jo seuraava pesästäpudonnut. Sekä yksi, joka oli jo kuollut. Koitettiin hoivata Korkeasaaren ohjein sitä pikkutipua, mutta tänään se sitten menehtyi. Ja yllätys, yllätys... Seuraava löyty jo portailta. Laitoin sen hyvin lähelle pesäänsä (tai niin lähelle, kuin mahdollista oli, ilman että kissat ja muut ovat vaaraksi). Saa nähdä, miten tuolle käy... Ei me ihan lintuemoa korvata, ikävä kyllä, vaikka ollaankin miehen kanssa ruokittu vauvoja yötä myöten...


Iloisempana asiana on se, että kuistin parketti (no okei, laminaattiahan tuo on) on vihdoin lattiassa kiinni :)


Kyllä se vaan on niin hieno! Vähän tossa on vielä hommaa, kuistissa itessään siis, mutta laminaatti on hieno! Ja valkoset seinät (paitsi tuo yks, joka ei ihan just oikein maalautunu, mutta parempi seki, ku toi katon värinen... sellanen se ois ollu, jos ei ois yrittäny sutia). Kehittelen siihen ehkä jotain kaunistusta, kunhan kerkiän... Saattaapa kestää tovi :)

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Alan jo toistamaan itseäni :)

Eli päivän juttu on kuisti.

Tänään saatiin jo maalattua. Hyvin meni :)

Pohjamaalit paikallaan!


JA SIT EI ENÄÄ MENNYKÄÄN NIIN HYVIN:
Vierekkäin siis juuri maalattu ovi sekä juuri maalattu paneeliseinä. Minkä takia nuo paneelit vaihto väriä tollasiks likasiks? Oiskohan ne kenties pitäny hioa ensin...? :) 


Eilen myös mies otti ja maalasi reippaana miehenä ulkorappusten kaiteet. Aika hyvännäköstä tuli :)

Tässäkin tokikin vaan pohjamaali.


Laitetaan nyt ihmeessä vielä vertailukuva jokusen viikon takaa:

On kai tuossa hitusen eroa... :) 


Ja sitten oli se juhannus. Rauhallinen juhannus olikin. Lapsi leirillä (kiitokset Kiljavan leirikesälle, kyllä lapsi kuulkaat oli ilonen ja tyytyväinen - ja olis halunnut heti perään toiselle viikolle ;D). No, lapsi oli poissa, me remontoitiin. Ja siivottiin:

...yllätys, lapsi ei vieläkään päässyt omaan sänkyynsä nukkumaan...
Keräsin kaikki talvivaatteet (hanskat, pipot, villasukut ja kaulaliinat) kasaan ja koitin niputtaa ne samoihin pinoihin. Jepjep. Se vaati seitsemän muovipussia. En usko, että kaikki kamat löytykään vielä...
Selvitin myös vaatehuoneeseen tien. Raskasta se oli. Mut nyt siellä on kaikki talvipuvut ja ja lapsen isot vaatteet. Voi vaan kuvitella, miten paljon sitä vaatetta on... ;) 


Sen lisäks tokikin juhannukseen kuuluu syöminen:

Lapsi on poissa, joten aikuiset... No, ei ainakaan siivoa jälkiään. Onneks lapsi tuli kotiin ja alkaa taas normaali elämä ja jälkien korjaaminen :) Ruoka oli kuitenki hyvää ja kaikki oli tyytyväisiä. Ja nyt on melkein toi ruokien takana oleva kierrätyskeskuskin siirretty muovipusseihin ja odottamaan siirtymistä sinne oikeeseen kierrätyspaikkaan ;)  


Sellanen juhannus. Eiköhän tässä vielä huomenna saada jotain aikaseks. Sitten vielä viikko töitä ja sitten pitkäpitkä loma :) JEE! :)

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Kuisti. Aina vaan.

Tänään tuli paneleita. Oma osuuteni tähän hommaan oli ihan täysi nolla. Mutta sentäs siivosin lapsen huonetta. Käsittämättömän paljon voi kertyä paperia, paperisilppua, lisää paperia, tarrapapereita (siis niitä, joissa ne tarrat on joskus olleet kiinni), karkkipapereita ja tuhansia muita papereita. Lapsi ei osaa käyttää roskista. Lienee ehkä hieman äitiinsä tullut (kaikki hommat sikin sokin). Huomenna ehkä pääsen jo imuroimaan sinne huoneeseen ;)

Mutta tältä siis näyttää kuistille: puolet tehty!


Fiilis on ehkä "hieman" saunamainen, mutta ehkä tuo muuttuu maaleilla vähän... kuistimaiseksi :)

Eihän homma tuohon lopu, kunhan paneelit on seinässä ja maalit myös, tarvinnee varmaan laittaa listaakin joka paikkaan. Tai siis, joku muu laittaa kuin minä........ :)